Nyt jo hieman on meidän ryhmän Audi-cup edustus laskenut. Enää ei ole asiat niin kuin ennen. Nimittäin Ville ja Juho on kasvanut pois nappula iästä ja siirtynyt jo isojen poikien joukkoon.. niinpä allekirjoittanu, Jaska, onkin meidän ryhmän ainoa poika näissä kisoissa, muttei kuitenkaa ainoa koko Levi Ski Clubista. Tietenkin Jenski ja Noorakin oli messissä, mutta tämä blogailu on kirjotettu vain mun näkökulmasta.
Oma tuntemukseni kisa viikonloppuun lähtiessä oli mahtava. Itsevarmuus kohdallaan lähdin sillä asenteella kisaamaan, että nyt näytän miten kuuluu laskea. Treenit olivat mennyt todella hyvin ja sp-lasku kulkee jo mallikkaasti, tietenkin aina on kuitenki kehittymisen varaa. Edellinen Audi-cup kisahan oli Levillä keväällä, viime kauden puolella, joten siitäkin oli nyt jo vierähtänyt tovi.
Suurin muutos mitä omassa kisalaskussa on tapahtunut viime Levin kisoihin mennessä on se, että enää kisat eivät jännitä niin paljoa. Tietenki aina pitää pieni jännitys olla pinnassa, on selvää. Mutta kun treenilaskut ovat menneet hyvin, saa tietyn fiiliksen päälle myös kisaan ja silloin on myös mahdollista loistaa kisoissa. Niinpä Pyhän kisoihin starttaaminen oli todella mieluisaa.
Maaliin pääsin ekan laskun ja kuulin shokkiuutisen, olin kärjessä. Ensimmäisen kerran urallani johdin koko Suomen laajuista kisaa. Siitä vielä enemmän rohkaistuneena laskin toisen laskun vieläkin paremmin ja ykköspaikkahan sieltä tuli. MAHTAVA fiilis!!
Toinen päivä samalla rutiinilla.. ainakin maaliin tullessa tuntui siltä. Kun sunnuntaina ekan laskun tulin maaliin niin se ei tuntunut kauhean hyvältä. Iha perus ok suoritus joo, mutta vaikeata se oli. Lieneekö sitten, että lähtönumero oli 190, että rata oli paljon kulunut jo, että ei saanut ihan samanlaista tatsia. Maaliin tulin toisena, loistavalla sijoituksella, mutta kuitenki sekunnin johtajaa perässä. Olin aika ihmeissäni ja hieman myös pettynyt itseeni, miten ero pystyi olemaan niin suuri, vaikka kuitenkin sellainen semi-ok lasku tuli. Siitä raivoisalla laskuinnolla lähdin keskittymään toiseen laskuun mielessä se, että pystyn vieläkin laskemaan tarpeeksi lujaa voittaakseni. Oman toisen laskun aika tuli. Valmistautuminen oli mennyt hyvin ja mieli oli korkealla. "Sauvat", sanoi lähettäjä. Potkasin itseni matkaan ja lähdin laskemaan lujaa! Rata oli taas melko kulunut, kuitenki huomattavasti vähemmän mitä ekalla kierroksella ja sen tunsi laskussa. Silti laskeminen tuntui hyvältä ja maaliin päästessä sen huomasi ajassa. Sain noin sekunnin kurottua aikaa umpeen johtajaan... en kuitenkaan tarpeeksi. Jouduin taipumaan kakkossijalle vain kolmen sekunnin sadasosan turvin.
MUTTA, tuntui silti SUPER hyvälle saada se ero umpeen ja tajuta että lasku kulkee ja mahdollisuuksia on vaikka mihin kun vieläkin vaan lujempaa tykittää ja lasku onnistuu.
Iloinen ja todella positiivinen mieli jäi koko viikonlopun suorituksista!! =] Ja näillä eväillä jatketaan sitten seuraaviin kisoihin Tahkon Audi-cupiin tämän kuun lopussa, jolloin Tahkolla on kaksi pujottelukisaa. Silloin taas tykitetään!
Jaakko Mustalahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti