Viikon mittanen kisarupeama Ylläksellä on nyt ohi. Se vaati paljon niin laskijoilta, valmentajilta, vanhemmilta kuin kisan järjestäjiltäkin. Viikkoon mahtui kaikenlaista. Onnistumisia ja pettymyksiä, uutta ja vanhaa, mutta myös odottelua!
Kun viime lauantaina laskin ekan syöksylaskun ikinä, sukset taisivat viedä tyttöä. Oli vain pakko keskittyä laskemiseen, vaikka vähän kyllä pelottikin. Toisella laskulla meni jo paremmin. No, sunnuntaina se alkoi, ODOTTELU.Kun olisi pitänyt olla yhteiset syöksyharjoitukset, niitä siirrettiin ja siirrettiin ja loppujen lopuksi peruttiin huonon sään takia. Maanantaina meinasi käydä samalla tavalla. Harjoituksia siirrettiin ja siirrettiin. Turha siis odotella ylläksellä, joten päätettiin lähteä leville laskemaan suurpuikkaa. Rata oli pystyssä ja pari laskua vedetty, kun tulikin tieto että syöksytreenit alkaa viideltä! Nopeesti siis rata pois, autoon ja suunta ylläkselle. Ehittiin kyllä, mutta ei jäänyt yhtään ylimäärästä aikaa.
Tiistaina saatiin vedettyä syöksykisa läpi ja tulos oli ihan hyvä, vaikkei laskusta voi sanoa samaa… Ensimmäinen sm-mitali oli kuitenkin saavutettu 17-sarjassa, pronssisena. Sitten olisi vielä pitänyt laskea toinen kisa, mutta huonon sään takia se siirtyi. Keskiviikkona olikin sitten kiireinen päivä! Yhdessä päivässä syöksykisa, nuorten-SM super-G ja vielä toinen super-G kisa. Syöksykisa meni paljon paremmin kuin edellinen, mistä sain hyvää itseluottamusta super-G:hen. Molemmat super-G kisat meni kuitenkin aika heikosti ja sijoitukset oli siinä puolen välin tienoilla. Kun kaikki vauhtilajien kisat saatiin läpi suunnitellusti, oli torstaina vuorossa välipäivä, elikkä tässä tapauksessa koulupäivä, pitkästä aikaa :)
Nyt oli siis jo perjantai ja vuorossa suurpuikka. Tuuli oli kuitenkin niin kova, ettei kepit pysyny pystyssä. Ajatus suurpuikkakisoista hylättiin suosiolla ja illalla vuorossa olisi puikka, jos sää sallisi. Taas lähdettiin käymään kotona laittamassa sukset ja syömässä, vähän aikaa jopa lepäämässä! Puikkakisat onnistuttiin pitämään illalla, vaikka menikin myöhään. Laskin ekan laskun aika huonosti, mutta onneksi toinen lasku hieman vaikeammalla radalla onnistui sen verran hyvin, että nousin pronssille. Tuntui kyllä taas hyvältä :).
Viimeisenä kisana oli sitten se suurpuikka. Sitä olin odottanut , koska lasku on mennyt paljon eteenpäin tänä talvena. Aurinkokin paistoi kisaviikon päätteeksi, ja oli tosi hyvä fiilis muutenkin. En kuitenkaan onnistunut ja tuloksena DNF2.
Nyt on koulu- ja treeniviikko edessä, ja viikonlopuksi kotiin Imatralle. Sieltä sitten Tahkolle ja Kolille treenaamaan ja kisaamaan.
- Minttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti