(Videomatskua Hintertuxin vapaapäivästä. Näin meillä, miten teillä?)
Jebou! -Zu Mayrhofen. (with Jaakko Mustalahti)
Edellisestä leiristä on nyt kulunu noin kolme ja puoli viikkoa ja takaisin lumille on taas päästävä. Tähän auttaa vain kamat kasaan ja menoks kohti Itävaltaa ja aina niin mahtavia alppeja. :)
Tosiaan siis blogikirjoitukset on jäänyt tällä kertaa aika heikolle, joten nyt kerrataan sitten koko leiri yhdessä kirjoituksessa, toki tiivistettynä...
... Leiri alkoi taas mukavin mielin ja innokkaina oppimaan uutta! Jee! Ekana päivänä vähän vauhtia laskuun, superia, et kaikki mammanpojat kasvaa kunnon jätkiks. Eli eka päivä meni super-g:n laskemiseen, tuntu tosi hyvältä. Suomessa näin hyviä olosuhteita ko. laskulle ei ole joten olen henk. koht. todella tyytyväinen, että tälläisiäkin lajeja suositaan meidän leirillä.
Noniin nyt kun pelot on karistettu pois niin siirrytään eteenpäin, suurpujotteluun, eli day two. Nyt ruvettii taas hinkkaan omaa suosikkiani suurpujottelua. Toki teknisiinkin asioihin myös heti alusta keskityttiin, mutta silti pääpainona oli, että saadaan hyviä laskuja alle ja lisää tuntumaa. Seuraavat päivät jatkettiin sitten samaa rataa, mutta tekniikan parissa. Välillä meni paremmin, välillä ei onnistunut niin hyvin. Mutta onneksi iloinen mieli korvaa puuttuvan taidon. Eli ei saa masentua! Hyvällä mielellä sitä sitten vaan ahkerasti jatkettiin laskuja ja treenaus alkoi tuottamaan tulosta, ja sen näki mielestäni laskussani, tai ainakin se videoanalyysien mukaan parani.
Leiri sisälsi tietenkin muutakin kuin suksien päällä oloa. Laskemisen lisäksi oli kuivatreenejä; jalkkista, nopeusvoimaa, loikkia HUOM! (tärkeää) lihashuoltoa ja kaikkia muita vastaavia treenejä. Myös suksia hinkattiin ahkerasti, joten ihan vaan oleskeluun ei aikaa niin paljoa jäänyt. Mutta en valita, tykkäsin silti.
Alusta alkaen sairastuvalla oli aina joku. Ainoastaan yhtenä päivänä, viimeisenä, kaikki olivat rinteessä koko päivän. Johtuneeko sitten hyvästä vastustuskyvystä vai mistä, mutta itse en sairastunut kertaakaan eikä muitakaan ongelmia ollut, joten olin joka päivä rinteessä.
Leirin puolivälissä pidettiin lepopäivä. Latailtiin akut sekä fyysisesti, että henkisesti. Sitten jatkettiinkin jo leirin toiselle puoliskolle. Lunta olikin yllättäen tullut niin paljon, että päästiin laskeen puuteria, nice. :P Kaikki suksella seisominen on siis tärkeetä joten puuteri sopi hyvin meille. Sitten jatkettiin pujotteluun. Kolmen päivän tiukka setti pujottelua edessä. Alkuun oli pientä totuttelua, tai no oikeastaan suurtakin! Mutta jos jotain näistä kolmesta pujottelupäivästä sain irti niin viimesen päivän viimisessä ratalaskussa. Aina pitää vain jatkaa läpi, vaikka mikä olisi. Vaikka leiriväsymys painaakin päälle, niin tahdonvoimalla runtataan rata läpi ja lopuksi iloitaan onnistuneesta laskusta ja ennen kaikkea kuinka kovalla yrityksellä viimeiseen keppiin ja käännökseen asti lasketaan täysillä!!!
Loppuun toteaisin vielä tärkeän jutun. KIITOS! Koutsi; aivan mahtava! Huoltojoukot; aivan mahtavia! Iso käsi kaikille ja Jake kiittää ja kumartaa kaikille jotka jaksaa panostaa Jukin pieniin Palleroihin :) Ensi vuonna taas toivottavasti uusiksi ja sitä odotellessa aurinkoista mieltä. 8-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti